Tiedät varmasti sen tunteen, kun katsot itseäsi peilistä ja heräät todellisuuteen? Todellisuuteen, jonka olet kieltänyt viikkoja, kuukausia, tai kuten minä: jopa vuosia. Kyllähän minä olen aina tiennyt olevani lihava, läski, pullukka, paksu, plösö, you name it.. Ja kuinka monta kertaa olenkaan aloittanut “uuden elämän”? En ole pitänyt lukua enää 15. kerran jälkeen.

Viikko sitten maanantai-aamuna (1.10.2012), olin lähdössä kouluun ja satuin vielä kerran vilkaisemaan itseäni peilistä. Jäin seisomaan paikoilleni; peilistä minua katsoi nuori nainen, jonka naama oli kuin pullataikina, ja maha kuin mikäkin jumppapallo. Se oli siinä. Tein päätöksen laihtua 12 viikossa 10 kiloa.

Olen 24-vuotias, ja olen koko ikäni ollut ylipainoinen; pahimmillani olin 120-kiloinen, punkero. Olen 160 cm pitkä, ja tällä hetkellä vaaka näyttää 106,4 kiloa. Painostani huolimatta, olen ollut aina hyvin aktiivinen liikkuja, joka on varmasti yksi syy siihen, ettei minulle ole puhjennut mitään lihavuudesta johtuvaa sairautta, kuten 2. tyypin diabetestä. Vaikka liikunkin paljon, syön väärin ja olen lihava.

Kuten huomasit, olen ollut joskus lihavempi; läskiä lähti lääkärin ja ravitsemusterapeutin avulla. Siihen menikin sitten n. tuhannen euroa. Vaikka rahaa paloikin, opin, että avain laihtumiseen on säännöllinen ruokailurytmi ja se, että toinen ihminen vahtii painonpudotustasi. Motivaatio kuitenkin katosi, ja homma lopahti siihen.

Nyt motivaationa toimii ns. yhteiskunnan painostus: 24-vuotias alkaa olemaan jo siinä iässä, että tulisi olla vakiintunut parisuhde, ja lapsi harkinnassa. Lapsia tosin en ole ajatellut hankkia, mutta sunnuntai-iltapäivät olisi mukava viettää yhdessä oman rakkaan kanssa. Toisin sanoen, myös oma yksinäisyys ajaa minua laihtumaan. Tähän päivään mennessä en ole vielä tavannut sitä ihmistä, joka hyväksyisi minut tällaisenä kuin olen. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta c’est la vie!

Ja palataanpa tuohon maanatai-aamuiseen päätökseeni. Koska tiesin, että tarvitsen jonkun toisen ihmisen apua (tai lähinnä kontrollia), liityin Keventäjiin. Olin joskus aiemminkin kokeillut ko. palvelua äitini kannustamana (lue: painostamana), mutta mielenkiinto ei riittänyt. Nyt motivaatio ja kiinnostus olivat kuitenkin sitä luokkaa, että päätin kokeilla 3 kk:n ajan.

Tavoitteekseni asetin siis 10 kiloa, ja aikaa Jouluaattoon asti.

1.10.2012 painomerkinnäksi tuli 107,8 kg, ja vyötärönmitaksi 113 cm. Palvelu laski, kuinka paljon kokoiseni ihminen kuluttaa päivässä jo pelkästään aineenvaihduntansa puolesta, suhteutti tuon lukeman sitten tavoitteeseeni, ja lopputuloksena ilmoitti, että minun tulisi syödä 1829 kcal per päivä.

1829 kcal ei kuulosta paljolta, mutta minulle se on melkoinen haaste täyttää. Ja “liikutut” kalorit on minulle suuri ongelma, sillä Keventäjien asiantuntijoiden mukaan, minun tulisi syödä vähintään puolet liikunnalla kuluttamistani kaloreista takaisin. Olen niin sanotusti liemessä.

Eilen oli toinen punnitsemiskerta: 106,4 kg!! Tiedän, että ensimmäiset kilot ovat nestettä, mutta olen silti innoissani! Odotan innolla myös ravintoanalyysiäni, jonka tilasin eilen Keventäjien kautta. Ja mitä tuohon 1829 kaloriin tulee, niin nyt minulla on 1851 kaloria täytettävänä, koska olin laihtunut enemmäin kuin ohjelma oli laskenut..

Tästä alkaa siis seikkailuni kohti laihempaa figuuria, uutta poikaystävää, uusia vaatteita, uutta elämää. Mukavaa, kun luit jorinani, ja toivottavasti palaat joskus takaisin :).

Hauskaa viikkoa kaikille,

terveisin Ebonia